Tavatessaan mr Narendra Mitran ja muut eurooppalaiset osallistujat Frankfurtin lentokentällä, Yrjö hämmästeli ääneen, kuinka sujuvaa englantia Mitra puhui. Tähän Mitra vastasi, että se on hänen toinen äidinkielensä, jota Intiassa puhuvat jokseenkin kaikki vähänkin koulua käyneet kansalaiset. Sen jälkeen Mitra ohjeisti ryhmää siitä, kuinka lento tulisi sujumaan ja että tälle ryhmälle oli varattu paikat ensimmäisestä luokasta. Lentokone jolla lennetään, on yli neljäsataa paikkainen Boeing 747, välilasku tehdään Delhissä ja saapuminen Bombayhin tapahtuu klo 14:00 paikallista aikaa, joten yön yli tässä lennetään. Drinkit ja ruoat tietysti kuuluvat asiaan veloituksetta kuten myös oleskelu lentokoneen toisen kerroksen baarissa, jossa olisi havannalaisia sikareja tarjolla niitä haluaville.

Yrjö oli äimänä. Oikein jumbolla pääsee lentämään elämänsä ensimmäisen kerran. Toinen asia, jota Yrjö ihmetteli, oli ihmisten monen kirjavat vaatteet ja ihon väri. Edes Tukholmassa, Kööpenhaminassa tai Amsterdamissa hän ei ollut nähnyt niin paljon eri maiden kansalaisia ja ihmetteli myös sitä, miten mustia jotkut intialaiset olivat.

Lennon aikana hän tutustui muuhun osallistujaryhmään, joiden joukossa oli mm. yksi ruotsalainen Tage (erikoinen sattuma), yksi saksalainen Günter, kaksi itävaltaista ja ainakin yksi tšekkoslovakialainen. Laseja kilisteltiin, paljon höpistiin niitä näitä ja välillä käytiin yläkerran baarissa juomassa konjakkia ja polttelemassa sikareja. Yrjö kuitenkin jostain järjen sopukoista oli kaivanut ajatuksen, että känniin ei tällä lennolla kannata itseään vetää, vaan otetaan varovasti. Jossain Iranin yläpuolella hän nukahti kamalan ukkosmyrskyn jälkeen, jonka läpi lentokone oli kaikkia fysiikan lakeja uhmaten lentänyt.

Saapuminen Bombayhin tapahtui aikataulussa ja aivan ensimmäinen tunne, jonka Yrjö kohtasi lentokentällä oli kuumuus. Oli kuin seinää päin olisi kävellyt. Toinen asia oli arvattu etukäteen oikein, nimittäin heitä vastassa oli ainoastaan yksi tullimies, joka veti jokaisen ryhmäläisen laukkuihin ristin valkoisella liidulla ja passin tarkastuksen jälkeen he olivat vapaat kävelemään lentoasemalta ulos. Kaikki oli siis etukäteen järjestetty. Yrjö ei tiennyt miten paljon noille lahjuksia oli pitänyt antaa, mutta sen hän oli pannut merkille, että Mitra oli keskustellut tullimiehen kanssa muutaman minuutin ennen kuin he saivat luvan mennä. Jonkunlainen summa siinä vaihtoi omistajaa, mietti Yrjö.