Yrjö Ärjy oli jo aikoja sitten päättänyt olla koskematta laittomiin viinakauppoihin, mutta hän joutui sotkeutumaan niihin kuitenkin vielä kerran jos toisenkin. Näin tapahtui useita vuosia sen jälkeen, kun hän oli siirtynyt laittomalla pääomalla lailliseen liiketoimintaan. Koko 1970-luku oli kaupallisesti hyvin vaihteleva, sillä -73 alkanut öljykriisi ajoi maailman vakavaan lamaan. Se johtui siitä, että OPEC-maat rajoittivat öljyntuotantoaan vastatoimena Israelille ja Yhdysvalloille ja se taas muutti maailmankaupan suhdanteita ja näin ollen heijastui myös voimakkaassa kasvussa olleeseen lentorahtiin. Yrjö oli saanut rahansa Ruotsista, mutta sitä oli myös kulunut, koska bisnekset eivät sillä vuosikymmenellä sujuneet ainakaan koko ajan hyvin. Toimeen tultiin kuitenkin ja koko pääomaa ei oltu syöty.

Kun Iranissa tapahtui vallankumous ja ajatollah Ruhollah Khomeini nousi valtaan helmikuussa 1979, Iran siirtyi ajassa taakse päin vuosisatoja. Maahan asetettiin islamilaisen lain mukaisia käytäntöjä ja monet lakkasivat käymästä kauppaa Iranin kanssa. Eivät kuitenkaan kaikki ja Helsingistäkin käsin kauppaa kävivät monet toimijat. Yksi heistä oli Jussi Halonen, josta oli tullut Yrjön ja Paulin läheinen ystävä. Jussin toimiala oli paperikauppa. Hän myi paperitehtailta ostamiaan pienempiä ns. spottieriä ja yksi kauppamaa oli juuri Iran. Iranissa olleet länsimaalaiset liikemiehet eivät tulleet toimeen ilman viinaa, joka oli maassa ankarasti kielletty, mutta yksityistiloissa sitä joivat sekä länsimaalaiset liikemiehet että heidän iranilaiset kumppaninsa aivan surutta. Jussi Halonen oli tästä selvillä ja häneltä oli tiedusteltu, voisiko hän jotenkin saada hoidetuksi Finlandia Vodkaa Iraniin monien paperikauppojen lisäksi. Jussi oli sitä mieltä, että jos hän sen pystyisi jotenkin järjestämään, sillä saattaisi olla hänen liiketoimiaan edistävä vaikutus iranilaisten liikekumppanien silmissä. Näin hän tuli puhuneeksi asiasta Paulille, joka oli sitä mieltä, että ei itse voisi virallisena IATA-agenttina asiaa hoitaa, mutta hänen serkkunsa ei ollut IATA-agentti, joten varmasti Yrjö sen voisi hoitaa.

Asiasta puhuttiin Alkolle siten, että missään vaiheessa ei kerrottu kohdemaata, mutta toki sanottiin, että aluksi olisi kyse 700 litran koe-erästä erääseen uuteen vientimaahan, mutta jos lisää kauppoja syntyisi, saisi Alko siitä sitten tietää ensimmäisenä. Silloinen Alkon vientijohto oli sitä mieltä, että ei ole niin väliä, mikä agentuuri kauppoja hoiti, sillä eiväthän amerikkalaisetkaan ostaneet vodkaa heiltä valtion toimesta, vaan ostajat olivat yksityisiä yrityksiä. Viinaerä pakattiin yhteen isoon puulaatikkoon ja päälle lyötiin leima: DIPLOMAT POST. FRAGILE.