Jatkokertomus XX

Helsingin Sompasaareen saapuessaan Yrjö tajusi, että hänellä ei oli kolikkoakaan Suomen markkoja mukanaan, koska laivassa pystyi maksamaan D-markoilla. Sompasaaressa olisi ollut puhelinkioski, mutta siihen eivät kelpaa D-markat eivätkä kruunut. Hän lähti tallustamaan vastentahtoisesti kohti Sörnäisiä kävellen Hanasaaren voimalan alueen läpi, Vilhonvuorenkatua ylös ja tuli vihdoin Hämeentielle. Nyt hän tajusi, että kello on jo sen verran, että pankit eivät ole auki, joten tästä tulisi tuskallinen kävelymatka hotelli Torniin, jos sieltä sattuisi löytymään vapaa huone. Klaus Kurkeen hän ei tällä kertaa halunnut mennä, koska ei ainakaan tässä vaiheessa halunnut paljastaa Gunillalle oikeaa henkilöllisyyttään. Hän kuitenkin ajatteli kysyä eräältä iäkkäältä taksikuskilta, sopisiko tämän ottaa vastaan maksu vaikka D-markkoina, hän voisi maksaa vähän ylimääräistä vaikka reilun tipin muodossa ja maksaa etukäteen. No, se sopi ja niin Yrjön ei sitten tarvinnut kävellä keskustaan.

Tornissa oli vapaa huone ja hän kirjautui sinne. Siihen aikaan ei ollut tapana vaatia maksua etukäteen ja hotellissa pystyi helposti nauttimaan illallisen ja juomat huoneen laskuun, joten nyt tuntui jo aika kodikkaalta. Oli jo kamala nälkä, mutta Yrjö ei malttanut olla menemättä ennen illallista American Bariin katsomaan, olisiko Tauno jo kotiutunut Ruotsista ja sattuisiko Paul olemaan siellä. Ja totta kai nämä veijarit olivat paikalla. Paul joi olutta, jota Yrjö vähän hämmästeli, mutta Taunolla oli Dry Martini lasissaan. Kun Yrjö ilmestyi baariin, ei riemulla ollut rajoja. Tauno totta kai muisti tapaamisen Tukholmassa, mutta sivistyneenä miehenä odotti, että Yrjö itse ottaa asian puheeksi. Paul taas selitti, että oli lopettanut alkoholin käytön, koska oli tullut vähän mokanneeksi sen vaikutuksen alaisena. Yrjön kysymykseen, että eikö olut ole alkoholijuoma, hän vastasi, että ei ainakaan Amerikassa sitä pidetä alkoholijuomana.

Kun muodollisista small talkeista oli selvitty, oli aika mennä asiaan ja Yrjö päätti tarjota herraseurueelle illallisen Tornin kuuluisassa ravintolassa, jonka ruokaa oli arvostettu vuosikymmenet. Kellarimestari Lars Cederqvist toivotti heidän lämpimästi tervetulleiksi ja kysyi, mitä nämä haluaisivat alkudrinkeiksi. Kun tilaukset oli tehty, oli aika mennä asiaan. Yrjö sanoi Taunolle suoraan, että hän siis oli joutunut poistumaan Ruotsista vähän noin niinku tuli perseen alla, johon Tauno sanoi, että tiedän. Siitä kirjoitettiin eilisessä Expressenissä, jonka luin lentokoneessa. Sun Volvo oli löytynyt jostain Länsi-Ruotsista, mutta siinä puhuttiin ruotsalaisesta rikollisesta nimeltä Tage Karlsson. Mutta ei hätiä mitiä Yrjö, se ei ollut etusivun juttu, koska Tukholmassa oli tehty iso pankkiryöstö samana päivänä. En tietenkään epäile sinun olleen mukana siinä asiassa Yrjö, sanoi Tauno kohteliaasti.

- Tunnetko sinä Tauno kenties jonkun kyvykkään nuoren lakimiehen, joka ei ole liian utelias, kysyi Yrjö.
- Saatan minä tunteakin. Hänen nimensä on Kaj Eskelin ja asuu muuten Ullanlinnassa, joten halpa hän ei ole, mutta luotettava kyllä.
- Mulla jäi ruotsiin vähän rahaa pankkiin ja en oikein voi sitä mennä sieltä itse noutamaan, koska tämä juttu on sen verran tuoreessa muistissa, joten kai ymmärrätte, mitä tarkoitan, vanhat konnat, Yrjö kevensi.