Jatkokertomus XVII

Sanomattakin on selvää, että Taunoa hän ei missään nimessä olisi halunnut peliluolaansa viedä ainakaan tässä vaiheessa jo siksikin, että hän odotti Per Pelle Jonassonin yhteydenottoa. Hän tiesi, että Jonasson kävi kovaa Jacobin painia itsensä kanssa siitä, lähtisikö rikolliselle tielle. Yrjö oli varma, että vastaus on myönteinen, sillä hänellä oli ässä hihassa ja sitä Pelle pelkäsi yhtä paljon kuin vaimonsa menettämistä.

Ei mennyt montaa päivää heidän tapaamisestaan, kun Per jo soitti Tagelle ja ilmoitii, että muutostyöt on aloitettu ja ylimmän kerroksen neuvotteluhuoneesta voidaan tehdä varsinainen peliluola. Sen lisäksi hän tulee puhkaisemaan neuvotteluhuoneen ja ainakin neljän hotellihuoneen seinät sekä laittamaan niihin ovet, jotta oheispalveluja voidaan tarjota maksukykyisille asiakkaille.

- No niin Pelle, sinä siis ymmärsit, että sinusta voi vielä tulla äveriäs mies, sanoi Tage.
- Niin, ei tämä minulle helppo päätös ollut, mutta katsos Tage, minä rakastan Karinia niin kovasti ja haluan hänelle vain parasta. Hän ei tietenkään tiedä tästä suunnitelmasta yhtään mitään. Mutta nyt minun pitää lopettaa, sillä sihteerini sanoi, että tänne on tulossa joku saksalainen Gert Höijer minua tapaamaan. Puhuu muuten vähän ruotsia tuo Gert, sanoi Per.

Tässä vaiheessa Yrjön oli vaikea pitää pokkansa, koska oli mielestään ollut nokkela tuon Höijer-jutun keksiessään.

Tämän jälkeen kaikki sujuikin nopeasti ja peliluola voitiin siirtää kenenkään huomaamatta erään ymmärtäväisen kuljetusliikkeen omistajan avulla yhtenä syksyisenä yönä vuonna 1970 Solnaan hotelli Scandinaviaan. Asiakkaille oli annettu Tage Karlssonin uusi käyntikortti vaivihkaa käteen, jotta nämä olisivat tajunneet, että toiminta tässä osoitteessa päättyy ja jatkuisi uudessa paikassa, mutta kaikin puolin samanlaisena kuin ennenkin. Käyntikortissa luki: Underhållningstjänst Tage Karlsson Ab, Råsta Strandväg 1, 169 56 Solna, Sweden.

On vaikea arvioida, miksi Yrjö Ärjy oli aika huoleton sen suhteen, että hän teki vieraassa maassa rikollista toimintaa eikä pelännyt kovinkaan paljon kiinni jäämistä. Hän hommasi itselleen ajokortin samalta väärentäjältä, jolta oli passinsakin saanut ja nyt hän saattoi ostaa itselleen uuden punaisen Volvo 144 CL-mallisen auton. Autoa hän tietenkin oli ajanut jo Suomessa, mutta koska hänen suomalaisessa ajokortissaan oli Ifan ajoilta asti ollut hänen oikea nimensä, oli pakko hommata väärennetty ruotsalainen vastaava paperi. Hämätäkseen mahdollisia varjostajia, hän välillä ajoi itse ja välillä meni taksilla. Rahasta ei nyt ollut puutetta ja reittejä ja kulkuaikoja vaihdettiin usein. Usein hän ei mennyt kotiin lainkaan yöksi eikä liion jäänyt hotelli Scandinaviaan. Hän saattoi mennä Grand hotelliin tai johonkin keskustan kalliiseen huippuhotelliin. Ikinä hän ei yöpynyt kahta yötä samassa hotellissa. Varmuus ennen kaikkea oli hänen levottoman elämänsä motto.