Tässä vaiheessa näytti siltä, että Yrjö Ärjy ei ollut enää mikään pikkurikollinen, vaan kohtalaisen iso peluri. Hän asui itse edelleen samassa asunnossa Södermalmilla ja sen hän oli vuokrannut oikealla nimellään, joten jos viranomaiset olisivat kiinnostuneet Tage Karlssonin liiketoimista, he eivät ainakaan nimellä häntä sieltä olisi löytäneet. Kaikkialla Tukholman alueella hän liikkui Tagena, mutta kotonaan hän oli Yrjö. Tukholmassa liikkui paljon suomalaisia tuolloin ja pieni mahdollisuus siihen, että hän jonkun vanhan tuttavansa olisi siellä tavannut aina oli. Asiakaskuntaa hän haki lähinnä vauraista kaupunginosista ja tavoitteena oli päästä lähelle kovin paljon juhlimisesta kiinnostunutta kruununprinssiä, joka käytti ennen kuninkaaksi tuloaan Jämtlandin herttuan nimeä Carl Gustaf Bernadotte.

Ruotsi oli ja on edelleenkin sikäli kahden kerroksen maa, että korkea-arvoisten liikemiesten, virkamiesten ja muun menestyksekkään väestön ja varsinaisen aateliston välille harvoin syntyi ystävyyssuhteita. Mutta kruununprinssi juhli silti samoissa paikoissa kuin muukin kaupungin kerma. Siten oli todennäköistä, että jonain päivänä nyt jo hyvin kalliisti ja tyylikkäästi pukeutunut Ärjy tulee olemaan samassa paikassa prinssin kanssa.

Käyskennellessään eräänä syyskuisena päivänä vuonna 1970 Gamla stanissa Tukholman sydämessä, hän näki etäältä erään tutun hahmon, jota ei juuri tällä hetkellä olisi seuraansa kaivannut. Tauno Bergman oli kaupungissa ja ennen kuin hän ehti piiloutua, Tauno jo oli siinä häntä kättelemässä. Hän tiesi Taunon, mutta tässä vaiheessa hän ei tätä varsinaisesti tuntenut. Hehän olivat tavanneet vain muutaman kerran Paul Sunin kanssa Tornin American barissa. Tauno oli silti erittäin hyvämuistinen mies ja vaikutti suorastaan riemastuneelta tavatessaan tuttavansa naapurimaan pääkaupungissa.

Yrjö sanoi Taunolle suoraan, että täällä puhumme ruotsia ja valehteli olevansa nyt Ruotsin kansalainen ja vielä vaihtaneensa nimensä Tage Karlssoniksi. Yrjö hämmästyi, kuinka nopeasti Tauno tämän muutoksen ymmärsi ja tuntui suorastaan innostuneelta kuullessaan tämän. Syy siihen, miten helppo Taunon oli omaksua asia, selvisi sitten myöhemmin. Koska Bergmanin toinen äidinkieli oli ruotsi, kävi kielen vaihtaminen helposti. Nyt Yrjö saattoi huokaista helpotuksesta, sillä tämän jälkeen he saattoivat olla luontevasti keskenään kenenkään ihmettelemättä. Olihan Tage Karlsson jo saanut Ruotsissa paljon vaikutusvaltaisia uusia tuttavia ja tapaamisen mahdollisuus vanhassa kaupungissa oli aina suuri. He menivät pieneen kahvilaan, joka muistutti etäisesti Helsingin bulevardilla olevaa Ekbergiä.

- Oletko muuttanut Tukholmaan Tage, kysyi Tauno. (tämä on suora käännös)
- Olen jo aikoja sitten ja asun Södermalmilla.
- Jestas, sinullahan taitaa mennä täällä hyvin.
- No, en voi sanoa, että huonosti menisi.
- Mitä sitten hommailet?
- Olen liikemies, lähinnä toimin viihdebisneksessä.
- Mitä ihmeen viihdebisnestä sinä teet? Ilotaloja, peliluolia ja sen sellaistako? Mehän kävimme Korhosten luolassa silloin Paulin ja sinun kanssasi Helsingissä.
- Tauno pyydän, hieman hiljempaa. Nämä täällä puhuvat ruotsia äidinkielenään, Tage kuiskasi. Mutta mitä sinä täällä teet, Tauno?
- Öh, olen täällä tutustumassa taidekaupan uusimpiin trendeihin, mutta olen vasta aivan alussa. Täällä, kuten tiedät, ollaan kaikessa Suomea edellä, joten jos maailmalle aikoo suunnata, täältä on hyvä aloittaa ja sitten siirtyä Lontooseen.

Tällä tavalla tuttavat keskustelivat tovin ja poistuivat sitten molemmat olimme tahoilleen tavatakseen jälleen joskus muutaman vuoden kuluttua Helsingissä aivan toisen laisissa merkeissä.