Yrjö Ärjy - ote romaanikäsikirjoituksesta

Paul Sunin vaiheisiin palataan myöhemmin, sillä tästä tapaamisesta alkoi serkusten yhteydenpito, joka jatkui useita vuosia aina siihen asti, kunnes Paul muutti takaisin Yhdysvaltoihin viettämään värikkään elämänsä viimeisiä vuosia eläkkeelle.

Yrjö Ärjy lähti kaupungista Tage Karlsonina Etelärantaan palatakseen Ruotsiin hoitamaan liiketoimiaan. Vapaa liikkuvuus pohjoismaiden välillä oli alkanut v. 1967, joten mitään pelkoa väärennetyn passin esittämisestä rajalla ei ollut. Niinpä Yrjö meni laivarantaan vapautunein mielin. Saavuttuaan Tukholmaan, Yrjö otti taksin laivarannasta ja suuntasi ennen kotiin menoaan bordelliin, josta hän peri enää ainoastaan kolminkertaista vuokraa yleiseen markkinahintaan verrattuna ja eräänlaisena luontoisetuna sai ilmaiseksi sitä, mistä asiakkaat joutuivat maksamaan.

Madame Tepa oli vielä nukkumassa, kun Yrjö meni huoneistoon omilla avaimillaan, joten varhain aamulla siellä ei tapahtunut mitään. Hän meni keittiöön, laittoi itselleen whiskykrogin, avasi laivarannasta ostamansa Dagens Nyheterin ja jätti laivasta pöllimänsä Hesarin lukematta. Hän ajatteli, että on liian varhaista herätellä talon väkeä, koska hehän olivat yö työläisiä. Pian Tepan huoneesta alkoi kuulua ääniä, joiden perusteella Yrjö oletti, että nainen on hereillä. Tepa tuli aulaan väsyneen näköisenä valkoinen paperi kädessään.

- Terve muru, mikäs papru sulla on kädessä, kysyi Yrjö.
- En mie tiedä mitä täs lukee.
- Sun olis aika ruveta opiskelemaan ruotsia, Tepa.
- Joo kai, mut nyt mie en tiedä mitä täs sanotaan, vaikka yritin sanakirjasta vähän tavata tätä.

Yrjö otti paperin ja luki: vi, husets invånare gillar inte vad som händer i din lägenhet. Byt hus eller vi ringer till myndigheterna till scenen.
. (Me, talon asukkaat emme pidä siitä, mitä huoneistossanne taphtuu. Muuttakaa pois tai soitamme viranomaisille.)

- Jaaha, me saadaan häätö tästä mökistä Tepa.
- Ai kauhee, mitä myö nyt tehää?
- Muutetaan pois, ei se sen kummempi juttu ole. Sitä paitsi sä tarviit muutenki isomman kämpän tälle bisnekselle ja mä en nyt oikeen taida olla enää kiinnostunu tästä, joten musta tuntuu, et jatkossa saat kyllä hoitaa tätä ihan omiin nimiis. Mä hommaan sulle oman kämpän, jossa on tarpeeks huoneita ja se sais olla jossain muualla ku täällä Södermalmilla. Tää on sulle liian hieno kaupunginosa.
- Miten mie muka voin vuokrata asunnon, kun en kieltäkään osaa, Yrjö
- Älä sä siitä huolehdi, mä teen sen sun puolesta. Mulla on vähän muut liiketoimet mielessä. Mä tapasin Stadissa mun serkun ja yhden Taunon ja ne kerto, että Fredalla on joidenki Korhosen veljesten ylläpitämä pimee peliluola. Mä funtsasin, et mä alotan täällä jotain samaa ja kyllä tulen tarviimaan sunkin tyttöjes palveluksia niinku oheispalveluna, joten älä sinä mistään nyt huolehdi, Yrjö setä hoitaa kyllä käytännön järkkäilyt.

Yrjö Ärjyn liiketoiminnan suunta muuttui jälleen, kielitaito karttui ja uuteen lukaaliin alkoi virrata maksukykyisiä peliriippuvaisia liikemiehiä. Hän tilasi itselleen mittapuvun, osti viimeisen muodin mukaisia italialaisia kenkiä muutaman parin ja piipahti Antwerpenin juutalaiskortteleissa ostamassa itselleen näyttävän timanttisormuksen tullakseen huomatuksi äveriäänä miehenä. Laittoman peliluolan pyörittäminen Helsingin mallin mukaan osoittautui erittäin tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Korhoset osasivat bisneksen ja Yrjö lensi Helsinkiin silloin tällöin lisää oppia saamaan. Hän ei tietenkään kertonut Korhosen veljeksille, että hän oli Helsingissä opintomatkalla, vaan esiintyi rikkaana pelaajana. Peliluolien liiketoiminta perustui siihen, että pelipöytä voitti aina 70 % peleistä, mutta peliriippuvaiset asiakkaat eivät tätä tietenkään tajunneet. He odottivat sitä suurta pottia, joka toki joskus jollekin osuikin, mutta ei juurikaan köyhdyttänyt luolan pitäjien kassaa.