Yrjö Ärjy - ote romaanikäsikirjoituksesta

Kului muutama kuukausi ja Tepa oli jo täysi ammattilainen. Hän oli kutsunut muutaman ystävänsä Suomesta mukaan ja Yrjö asui ilotalossa. Hän mietti, että en mä täällä voi enää asua ja koska fyrkkaa tulee nyt kivasti, taidan vuokrata itselleni toisen asunnon täältä Södermalmilta, josta käsin voin hoidella näitä bisneksiä rauhassa. Sitä paitsi toi Tepa hoitaa tota hommaa sen verran tehokkaasti, että taidan tehdä siitä Madamen ja pesen omat handuni tästä kuviosta kokonaan, tai ainakin osittain. Totta kai mulle riittää se, että Tepa maksaa mulle aika kovaa vuokraa asunnosta ja sillä keinoin saan oman osuuteni tosta liiketoiminnasta. 

Yrjö Ärjy hankki itselleen väärennetyn passin, jonka mukaan hän oli Ruotsin kansalainen nimeltään Tage Karlsson ja se nimi oli hänen uuden asuntonsa ovessa messinkisessä kyltissä. Tällä oli tarkoitus vältellä mahdollisten viranomaisten tunkeilevia kysymyksiä. Nyt oli aika vaihtaa liiketoiminnan suuntaa, sillä hasiksesta oli tulossa uusi hittituote ja sitä ei oikein Suomessa vielä tunnettu. Ruotsissa sitä oli käytetty jo kauan ja Suomessakin vähäisessä määrin jossain hippiporukoissa, mutta päihteenä se oli vielä kohtalaisen tuntematon. Niin Yrjö matkusti Suomeen mukanaan viisikymmentä grammaa hasista, jota ei osattu ratsata satamissa vielä ollenkaan. Aine mahtui taskuun, eivätkä tullimiehet sitä tajunneet edes etsiä. Kannabiksen käyttö kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1966, joten asia oli varsin uusi kaikille viranomaisille.

Yrö etsi käsiinsä Malmin kuuluisat Paasikiven veljekset, jotka riemastuivat valtavasti nähdessään vanhan pomonsa pitkästä aikaa ilmielävänä.

-        Kyllähän me tätä levykauppaa ollaan täällä pyöritetty jo jonkin aikaa, mutta mitä sä nyt meinaat? Sä tiedät, että kytät etsii sua, mutta miten helvetissä sä uskalsit tänne tulla, kysyi Repa.

-        Kato, mitä tossa passissa lukee hölmö. Mulla on tullissa muutama tuttu viinatrokari tullimies, mutta varmuuden vuoksi mä päätin kuitenkin olla tästä lähtien Tage Karlsson.

-        Vittu sä oot ovela Pomo.

-        No ei tässä nyt tarvii mikään ruudinkeksijä olla tajutakseen kuinka tää homma hoidetaan. Mut nyt jengi, me muutetaan liiketoiminnan suuntaa ja tässä se kauppatavara nyt on.

Yrjö otti taskustaan pienen pussin, jossa kauppatavara oli. Veljekset katselivat pussia suu auki ja lopulta Veka kysyi, mitä toi on. Siihen Yrjö vastasi, että saatte maistiaisia ihan kohta ja mä opetan teille kuinka tätä käytetään ja miten tää toimii. Hän otti taskustaan maissipiipun, sätkätupakkapussin ja leikkasi pienen palan hasista puukolla. Sen jälkeen hän lämmitti hasispalaa keittiön tiskipöydällä tulitikulla vähän aikaa, möyhensi palan ja sekoitti sen vähäiseen määrään sätkätupakkaa ja latasi piipun. Sitten hän kertoi veljeksille, että piipusta tuli vetää savua keuhkoihin ja pitää sitä siellä niin kauan kun pystyy ja aluksi ei kannata olla liian ahne, sillä tottumattomalle se saattaa käydä päähän liian paljon ja siitä ei seuraa mitään hyvää.

Kaikki kolme veljestä toimivat, kuten pomo oli neuvonut ja viiden minuutin kuluttua jokainen istui paikallaan vaiti ja silmät pyöreinä ihmetyksestä. Lopulta Veka sanoi, että missä vitussa mä oon. Siihen Yrjö vastasi, että me ollaan edelleen samassa paikassa ku äskenkin, mutta odota nyt vähän aikaa, niin tiedät, missä mennään. Vartin kuluttua Repa murjaisi jonkun vitsin ja koko porukka repesi nauruun. Teutarointi alkoi ja Yrjö mietti mielessään, että saatanan tyhmä olin ku annoin noiden maistaa sitä. Sen pitäis olla liiketoiminnan väline, ei ne saa siitä ite liikaa innostua.