Business Slussenin sissien kanssa

Konstaapeli Untamo Sulojärvi oli päättänyt antaa Yrjön klaanille opetuksen. Ei se kuitenkaan helppoa ollut, sillä eivät Malmin poliisit olleet niin yhteistyökykyisiä kuin olisi ollut lupa odottaa. Oletettavasti joku konstaapeleista oli liian hyvissä väleissä klaanin kanssa ja näin sana kaveriporukassa levisi, että jonkun ansan he aikovat virittää. Näin ollen Yrjö Ärjy katosi Malmilta oudolla tavalla ja kun poliisit kävivät säännöllisesti haastattelemassa Yrjön vuokranantajaa, tämä vain vastasi, että häntä ei ole näkynyt, mutta vuokrarahat ilmestyvät hänen pankkitililleen säännöllisesti eräpäivänä, joten mitään syytä sanoa vuokrasuhdetta irti ei ollut ja muutenkin hän sanoi olevansa vastahakoinen Yrjön häätämiseen, sillä hänellä on erityinen syy pitää sitä yllä. Mitä se ikinä lieneekin, niin oletettavasti viinaan se jotenkin liittyi. 

Joku väitti nähneensä Yrjön Tukholmassa lähellä Slussenia muutamankin kerran, mutta ei ollut ehtinyt häntä puhutella, sillä Yrjö oli tavattoman liukasliikkeinen. Tukholmassa hän olikin ja tämän tietää mm. pornokauppiaana tunnetuksi tullut entinen Rööperin pikkurikollinen Tom Sjöberg. Sjöberg myönsi tunteneensa Yrjö Ärjyn, mutta ei heillä mitään yhteistä ollut, sillä he olivat tavallaan kilpailijoita business-mielessä. Joka tapauksessa molemmat niittivät Tukholmassa mainetta ja kunniaa ainakin suomalaisten keskuudessa. Slussenin sissit olivat laitapuolen kulkijoita ja paljon siellä jäsenten välisissä kahakoissa henkiä menetettiin. Finjävel oli kantaruotsalaisten nimitys tälle surkealle porukalle, joka majaili pääasiassa Slussenin siltojen alla tai sen läheisyydessä. Ruotsiin oli menty suurin odotuksin, mutta Sveamamma ei sitten ollutkaan kaikille yhtä suopea ja moni suistui alkoholismiin, asunnottomuuteen ja suoranaiseen rappioalkoholismiin. Tämä ei koskenut Sjöbergiä tai Ärjyä, sillä he osasivat hyötyä tilanteesta ja raha vaihtoi omistajaa tiuhaan tahtiin. 

Koska Yrjöllä oli Ruotsiin tullessaan kohtalainen pohjakassa, hän pystyi vuokraamaan itselleen asunnon ja näin hänen ei tarvinnut yöpyä Slussenin siltojen alla kuten kymmenet muut maanmiehet. Totta kai Yrjö oli ilmoittautunut työttömyyskassaan, mutta aina kun hänelle töitä tarjottiin, löytyi milloin mikäkin noidannuoli, josta syystä hän ei voinut töitä vastaanottaa. Lopulta hänelle lakattiin tarjoamasta töitä ja näin ollen hän pystyi keskittymään olennaiseen, nimittäin business-asioihin. 

Yksi business olivat äänilevyt, joita hän kävi varastamassa NK-tavaratalosta ja lopulta hän ystävystyi erään suomalaisen varastomiehen kanssa, jonka kautta osa kuormasta katosi ja sen tie vei lopulta Suomeen asti. 1960-luvulla kaikki populaarimusiikki ilmestyi Ruotsissa aina kuukausia ennen kuin niistä oli edes kuultu Suomessa mitään. Tähän markkinarakoon Yrjö iski ja toimi ikään kuin tukkukauppiaana lähettäen Suomeen kymmenittäin Beatlesien, Rolling Stonesien ja muiden maailman tähtien uusimpia Lp-levyjä. Suomessa hänen jakeluverkostonsa oli tuttu, Paasikiven veljekset. Tämä siksi, että veljekset olivat Yrjölle ehdottoman lojaaleja ja rahat tilitettiin pennilleen niin kuin oli sovittu. Näin äänilevyille syntyi kahdet markkinat. Suomessa ilmestymättömät levyt olivat Yrjön avulla markkinoilla jo hyvissä ajoin ja niistä saattoi pyytää huomattavasti normaalia markkinahintaa kovemman hinnan. Tämä rikastutti Yrjöä entisestään ja lopulta hän saattoi muuttaa Södermalmin kaupunginosaan asumaan. Se oli hyvä juttu hänen kannaltaan, sillä viina-asiakkaat olivat täten aivan kävelymatkan päässä hänen kotoaan.  

Viinakauppa sujui siten, että Yrjö oli kapakassa tavannut erään suomalaissyntyisen Kaken, joka oli jäänyt maahan jo sotalapsena ja oli Ruotsin kansalainen. Kake ei oikein osannut enää puhua suomea, mutta koska Yrjö oli fiksu kaveri, hän oli opiskellut ruotsia Linglophone-äänilevyjen avulla ja oppinut sitä sen verran hyvin, että pärjäsi jo aika mallikkaasti kielellä. Kake oli tullimies ja aivan kuten Suomessakin, tullimiehillä oli aina runsaasti viinaa, joka oli takavarikoitu salakuljetusta yrittäneiltä matkailijoilta ja merimiehiltä. Koska Tegelvikshamnin satama sijaitsi Södermalmilla ja Kake oli pääasiassa siellä töissä, sujui kaupankäynti jotakuinkin helposti. Suomessahan vastaava viinanmyyntipaikka oli Jätkäsaaressa.