Yrjö Ärjy - ote romaanikäsikirjoituksesta

Tässä vaiheessa Yrjö Ärjyn puhe alkaa sammaltaa ja katson parhaaksi panna korkin konjakkipullon suulle ja pullon kaappiin. Vetoan töiden paljouteen ja niin saan Yrjön lähtemään talosta tietäen, että tämä kyllä palaa heti, kun konjakkipullo seuraavan kerran aukeaa.

Koska kukaan ei tiedä tarkasti Yrjö Ärjyn ikää ja hän ei sitä omien sanojensa mukaan muista, on vain arvailtava, että hän lienee syntynyt joskus 1920-luvun tienoilla. Näin ollen hänen fyysinen olemuksensa on hämmästyttävän nuorekas ja hyvä etenkin kun tietää, että kuppiin ei todellakaan ole koskaan syljetty.  Yrjö itse sanoisi, että kato hyvin marinoitu kroppa pysyy kondiksessa. Aina sitä miettii, minkälainen naistenmies tämä arvoituksellinen fakiiri on mahtanut olla. 

Mikäli aikalaiskertomuksiin on vähänkään luottaminen – ja eihän niihin ole luottaminen -, Yrjö Ärjy aloitti pikkurikollisen elämänsä jo hyvin varhain, vaikka perhe oli kohtalaisen hyvin toimeentuleva. Hänen isänsä oli varsin sivistynyt ja kielitaitoinen virkamies ja oli paikkakunnalla tunnettu kynämies. Hän avusti kirjoitustaidottomia naapureitaan laatimalla anomuksia ja pieniä käännöstöitä venäjästä suomeksi ja päinvastoin. Yrjön isä, Iivari Ärjy oli hellämielinen ja ei oikein osannut pyytää rahaa pikkupalveluksistaan varattomille lähimmäisilleen. Tästä Yrjön äiti Maria osasi sivaltaa aviomiestään aina tarpeen tullen. Yrjön isä oli niin ikään viinaan menevä, joten hän osti konjakkipullon aina silloin tällöin mustasta pörssistä ja saattoi hän saada sellaisen joskus palkkioksi jostain käännöstyöstäänkin. Paikkakunnan kirkkoherralla oli, kuten Yrjölläkin myöhemmin pettämätön hajuaisti. Kirkkoherra Wikström osasi tien viiden kilometrin päähän Vantaan joen rantataloon aina kun Iivarilla oli konjakkia. Kirkkoherra Wikströmin hevonen oli niin tottunut reittiin, että kun kirkkoherra oli sammunut, hevonen vei nukahtaneen herran palvelijan kotiin muitta mutkitta.

Yrjö lienee ollut sotien jälkeen lähellä parinkymmenen ikää ja väitetään, että hänen ensimmäiset rikolliset tekonsa olisivat olleet pieniä, mutta moraalisesti tuomittavia. Hän nimittäin oli öiden pimeydessä selvittänyt lehdenjakajien aikataulut ja reitit. Aina joulun alla kansalaisilla oli tapana antaa lehdenjakajille joko kahvipaketti tai kirjekuoressa pieni rahalahja hyvin suoritetusta työstä. Yrjö oli nopealiikkeinen ja koska tunsi aikataulut ja reitit, hän lähti liikkeelle hieman ennen lehdenjakajaa ja kähvelsi tälle tarkoitetut lahjukset. Siitä kohistiin ja lehdet kirjoittivat asiasta, mutta kukaan ei pystynyt selvittämään kähveltäjän henkilöllisyyttä. Seuraavana vuonna sama tehtiin jossain toisessa piirissä ja taas viranomaiset vetivät lyhyemmän tikun arvonnassa. Yrjö pääsi rikollisen elämän makuun.

Koulukaverit totta kai vaikuttivat Yrjön valintoihin jo nuorena. Kuuluisat Paasikiven veljekset, Repa, Veka ja Vili Malmilla olivat laitapuolen kulkijoita, joiden kanssa Yrjö mielellään kaveerasi. Lähtökohdat näillä perheillä olivat aivan erilaiset. Yrjön perhe oli sivistynyt ja lukenut, mutta Paasikivet rutiköyhiä ja poikien vanhemmat luku- kirjoitustaidottomia. Se saattoi osaltaan vaikuttaa poikien ajautumisen niin sanotusti laveammalle tielle. Yrjö oli fiksu ja joukon heikoin fyysisesti, mutta terävän älynsä ja nokkeluutensa ansioista joukon ehdoton johtaja, joka ei ikinä saanut turpaansa.

Untamo Sulojjärvi oli näitä poikia hieman vanhempi ja varoitteli heitä usein siitä, että jumalalauta jätkät, ku mä pääsen poliisikouluun, niin teille tulee kuumat paikat. Untamo oli oikeudenmukainen ja reilu kaveri, mutta inhosi Ärjyn ja Paasikiven poikien pikkurikollista elämäntapaa ja varhaista väkijuomiin tutustumista. Hänestä tuli myöhemmin Yrjölle sekä kaveri että oikeudenmukainen lainvartija. Hän saattoi vapaapäivinään joskus ryypätä Yrjön kanssa, mutta virkatöissään hän oli ehdottoman lainkuulijainen virkamies. Tämä herätti poliisikunnassa närää, mutta Sulojärvi sanoi virkaveljilleen, että se ei kuulu teille, mitä minä vapaa-aikanani teen ja asian annettiin olla.

Kuumat paikat tulivat sitten Paasikiven pojille tämän tästä ja myöhemmin kukin heistä oli vuorollaan lusimassa ja joskus kaikki yhtä aikaa. Silloin Yrjö haki muuta seuraa ja kyllähän sitä Malmilla oli. Yrjö yritti parhaansa valistaakseen Paasikiven poikia, että kaikkea saa ja voi tehdä, mutta kiinni ei pidä jäädä. Miten Yrjö itse sitten pääsi aina pälkähästä? Kaveriporukassa vallitsi lojaliteetti, että vasikointia ei suvaittu ja koska Yrjöä ei saatu ikinä kiinni mistään, hän ei myöskään joutunut linnaan.